Rock 'n' Roll Suicide

Töttöröö

2012-01-30T16:35:00.000+02:00

Olipas rankka ja rasittava viikko. En ole nukkunut, syönyt enkä liikkunut kunnolla. Lauantaina nollasin pään alkoholin avulla ja keho oli hyvin vihainen minulle. Join noin viisi annosta, mutta kärsin silti ihan hirvittävästä krapulasta. Nukuin 16 tuntia, hain kunnon mättöpitsan, otin särkylääkkeen ja join pari kahvikuppia. Onneksi ei tullut ikuisuuskrapulaa, eli tänään on ollut jo ihan normaali olo.

Töttöröö. :D

Radiodokumentti valmistui ja onnistui ilmeisesti ihan hyvin. Itse en ole siihen vieläkään tyytyväinen, mutta opettaja lähettää sen johonkin kilpailuun. Ulkonäköönkään en ole jaksanut panostaa (katso kuvat!), mutta silti olen ollut haluttua seuraa. Ihan kummallista.

Tavallisia juttuja

2012-01-26T00:33:00.000+02:00

Tällä viikolla olen valokuvannut joen jäällä, lenkkeillyt -20 asteen pakkasessa ja nukkunut huonosti.

Ja pullistellut peilille hyvän ystäväni luomuomenan kanssa. :D On mun ryhti ainakin parantunut!

Olen hommannut liikunta-aiheisia lehtiä, joissa on kivoja jumppa- ja ravintovinkkejä. Kuvassa myös antiikkipuhelin, reilut 10 vuotta vanha lompakko, mp3-soitin ja vanha kunnon lyijykynä. Niistä arkeni hyvin pitkälti muodostuu.

Siivoan nykyään joka viikko, mutta se ei auta sotkuisuuteen. Ehdin luoda kaaoksen hetkessä.

Tunteikas viikonloppu

2012-01-23T19:09:00.000+02:00

Viikonloppuni alkoi jo torstaina, jolloin matkustin Ouluun. Ihmettelin ystäväni hullunkurista vieraanvaraisuutta. En edes mukia saanut kaapista itse valita ja olin järkyttynyt. Minun on hyvin hankala sietää sitä, että joku tekee noinkin pieniä päätöksiä puolestani. Silti itse haluan aina päättää kaiken muidenkin puolesta, öhöm. Yleensä teen jotain ja kysyn vasta sitten, että sopiiko tämä kaikille.

Perjantaille sovin tapaamisen erään tytön kanssa, joka kertoi minulle koskettavan tarinansa radiodokumenttiani varten. Tapaaminen oli hyvin palkitseva toimittajan työn kannalta. Oli ihanaa huomata, kuinka tuntematon ja niin haavoittuvainen ihminen luottaa minuun. Tyttö oli hyvin arka, mutta kertoi silti avoimesti kipeimpiä asioitaan minulle, vielä julkisella paikalla. Olen todella kiitollinen siitä hänelle. Nyt vain pitäisi kasata kaikesta hänen kertomastaan toimiva radiodokumentti.

Perjantaina sain myös käsiini isomummoni kirjoittamia runoja vuosilta 1918-19. Hän oli kirjoittanut ne noin parikymppisenä. Ne olivat hyvin liikuttavia. Ehkäpä häneltä on siirtynyt minulle kirjoitusgeenejä ja sellaista sisäistä herkkyyttä.

Tunteikas muuten tarkoittaa eri asiaa kuin tunteellinen. Tunteikas on sellainen vaihteleva tunnemyrsky. Olen ollut todella herkkä. Mielialani ovat heitelleet suunnattomasta raivosta ja ärtymyksestä surkuhupaisaan nauramiseen ja elämöintiin, jolloin puheestani ei saa mitään selvää.

Etenkin sunnuntai oli kummallinen päivä. Bussimatka oli oikea kärsimysnäytelmä. Takanani istui teinityttö, joka ärsyttävällä, kimakalla äänellään selosti puhelimeen sitä, kuinka se ja tämä ja tuo poika on niin kusessa häneen. Voi helvetti että teki mieli kuristaa koko tyttö siihen paikkaan! Eipä edessä oleva pariskuntakaan säästynyt typeriltä vihan tunteiltani. He olivat niin tavallinen ja mitäänsanomaton pariskunta. En saatana kestä tommosta juotavan jogurttipurkin jakamista julkisella paikalla. He siis joivat juotavaa jogurttia ja pussailivat. Hyisssss. Hommatkaa henkilöauto! Bussit voisivat olla tästä lähin sallittuja vain yksinäisille sinkuille.

Paulo Coelho ja maailmankaikkeuden kieli

2012-01-18T19:19:00.000+02:00

Paulo Coelho on viisaita ajatuksia helposti ymmärrettävään muotoon sanaileva naisten kirjasuosikki. Jotkut arvostelevat Coelhon helppokielisyyttä, se ei ilmeisesti ole tarpeeksi sivistävää tai akateemista. Eli sen on oltava täysin 'paskaa' kirjallisuutta, sillä kaikkihan ymmärtävät sen! Oli lukijan ikä, asema tai kieli mikä tahansa. Minusta se on vain hyvä asia. Voin suositella Coelhoa kaikille, sillä hän juuri puhuu maailmankaikkeuden kieltä. Universaalia, helposti lähestyttävää kieltä. Silti se sisältää suuria ajatuksia, saa lukijan pysähtymään ja oivaltamaan, ettei elämä perustu pelkästään pinnallisille asioille.

Coelhon tarinat kuvaavat usein ihmistä, joka tekee matkan kasvaakseen ja kehittyäkseen ihmisenä. Kertomukset kannustavat lukijaa seuraamaan omaa tietään, eikä tallaamaan toisten polkuja. Coelhon henkilöt eivät silti ole mitään täydellisiä ihmisiä, joista tulisi ottaa mallia.

Paulo Coelho on lempikirjailijoitani, voin tunnustaa sen. Erityisen vaikuttavia kirjoja ovat olleet "Veronika päättää kuolla", "Brida" ja "Zahir". "Alkemisti" on Coelhon tunnetuin teos, mutta se ei ole henkilökohtaisesti minulle niin merkittävä kirja.

Olisi hienoa laittaa asioita loogiseen järjestykseen.

Mutta en edes kolmea kalenteria osannut laittaa aikajärjestykseen.

Nyt minulla alkoi kolmas vuosi myös Paulo Coelhon kalenterin kanssa! En osaa enää vaihtaa muuhun kalenteriin. Kirjaan siihen menot, osoitteet ja syntymäpäivät. Iltaisin kirjoitan sinne päivän tapahtumat ja ajatukset. Coelhon mietelauseita sisältävät kalenterit ovat kauniita myös visuaalisesti.

Onko Paulo Coelhon kirjallisuus sinulle antoisaa lukemista? Vai typerää viisastelua? Kerro mielipiteesi! :)

Löyhäpäiset valopäät

2012-01-14T18:26:00.000+02:00

Minä ja hurmaava Vesimies-ystäväni harrastamme välillä extreme-kokkausta. Extremeä se on siksi, ettei voi koskaan tietää mitä tapahtuu. Keitos voi usein unohtua uuniin ja väärä levy on usein päällä. Kananmunat tippuvat lattialle ja jauhoja on takuulla siellä missä niiden ei pitäisi olla. Olemme molemmat aika löyhäpäisiä käytännön asioissa. Osaamme kyllä ajatella fiksusti, vaikkei tekosemme älykkyydestä kerrokaan.

Oli hämärää, siksi otsalamput. :D

Keittiöstä harvemmin kuuluu mitään pullantuoksuista rallatusta, vaan käytetyimmät sanat ovat "hups" ja "oho" ja "vittu". Kerran teimme kääretorttua. Kääretorttupohja paloi, joten kaavimme kynsillä (!) palaneen osan pois. Siinä meni muuten aika helkkaristi aikaa! Sitten alkoi pähkäily siitä, että miten tästä tehdään kääretorttu. Googleen kirjoitettiin ”kääretortun kääriminen”, mutta eipä siitä hyötyä ollut. Yritin muistella yläasteen köksän tunteja ja rullailla varovasti tortun kasaan. Melko rumahan siitä tuli! Ja vaikka palaneen osan kaapi pois, niin maku oli silti hiukan nokinen.

Olemme silti kehittyneet kokkauksessa koko ajan, vaikka ylilyöntejä yhä tulee. Viimeksi valmistimme riisiä ja kanaa. Kastike muodostui sipulista, porkkanasta, paprikasta, ruokakermasta, Koskenlaskija-juustosta ja valkosipulitahnasta. Jumaliste että se oli taivaallista! Olin aivan yllättynyt lopputuloksesta. Huusin ja kiroilin ja hihkuin! ”Ei saatananperkelevittuhelevetti, maistakaapa tätä! Mitä vittua! Tää on tosi hyvvää!”

Ei meidän varmaan ravintolaa kannata perustaa, mutta ruuanvalmistukseen liittyvät traumat on hyvä hoitaa pois. Itseäni on vaivannut täällä Torniossa leipomiskirous. Oulussa kaikki leivät ja leivokset onnistuivat, mutta täällä kaikki menee pilalle. Ehkä joulutortut voisivat onnistua. Ne ovat ihan mahtavia.

ps. Meille on tullut kouluun oma salaatti karppaajille! Hohhoijjaa.

Kohti kevättä, kohti Helsinkiä

2012-01-13T23:37:00.000+02:00

Tänne on aina entistä vaikeampi kirjoittaa, kun on ollut taukoa. Ihan hassu juttu. Tulee jonkinlainen rimakauhu ja paineita merkinnän laadusta, kun määrä pysyy vähäisenä.

Koulu alkoi tällä viikolla. Alkuviikon hankaluuksien ja epävarmuuden ja unettomuuden ja piinaavan täysikuun jälkeen alan olla taas voimissani. Valmistelen radiodokumenttia ja pohdiskelen tutkivan journalismin juttua.

Ostin söpöt maiharit. Kokoa 35, joten ei mitään mummojenpotkimismatskua.

Sain lahjaksi maailman hienoimman korun, jonka ystäväni teki itse! Aivan uskomaton. Ja pidän tuosta ympyrästä todella paljon, se kuvastaa Tarot-korttien Kohtalonpyörää minulle.

Sain myös kahvia ja teetä joululahjaksi. Hauskasti tuon keskimmäisen pakkauksen pojat peruuttavat! ;D

Ja tämmösellä lärvillä siirryttiin vuoteen 2012.

Olen tänä vuonna ehtinyt olla todella onnellinen. Olen syönyt ensimmäistä kertaa elämässäni intialaisessa ravintolassa. Olen ostanut 150 eurolla urheiluvaatteita, jatkanut lenkkeilyä ja jumppaamista.

Paljastettakoon nyt täälläkin se, että muutan maaliskuussa Helsinkiin! Siellä minulla alkaa palkallinen työharjoittelu suuressa mediatalossa. Jos tarvitset hauskan kämppiksen tai tahdot tarjota edullista yksiötä, ota yhteyttä. ;D

Meetwurstin makuinen huulirasva

2012-01-07T00:19:00.000+02:00

Pari vuotta sitten haaveilin suolaisesta huulirasvasta. Nyt haaveeni kävi toteen!

"Eilen kahvitauolla ostin ihanan, pinkin leivoksen. Se maistui saippualle ja sen esanssi sai aivoni tekemään harhoja. Näin 70-luvun vanhoja, pölyisiä televisioita jotka ritisivät. Samalla tosin keksin hienon liikeidean - MEETWURSTIN MAKUISEN HUULIRASVAN! Miettikää mikä sensaatio! Kaupoissa on vain ällöjä persikka-mansikka-vaahtokarkki-huulirasvoja, mutta nyt kun istuu nälkäisenä koulussa/töissä/missä tahansa, voi huuliinsa sivellä suolaista meetwurstin makua. Muina vaihtoehtoina voisi olla kebab, makkaraperunat, suolakurkku jne!"

Harmi, että tämä haave oli haaveena paljon toimivampi. Ajatus oli hieno, mutta käytännössä tämä pekonihuulirasva on ällöttävintä ikinä! Tällä saa vaan kamalan meetwurstihajun ja olon siitä, että pussaillut pekonisiivujen kanssa. Mutta loistavaa, että joku uskaltaa tehdä hulluista haaveista totta. Vaikka se todellisuus olisikin aika karu.

Kiitos silloiselle ja vielä nykyisellekin kahvitteluseuralaiselleni tästä ihmeestä. :)

27 eli kuolema tekee taiteilijan

2012-01-04T14:57:00.001+02:00

Luin joulupyhinä Alexandra Salmelan palkitun romaanin "27 eli kuolema tekee taiteilijan", joka houkutteli minua juuri tuon nimensä ansiosta. Siinä naiivi ja tyhmä päähenkilö Angie haluaa liittyä 27-kerhoon, eli kuolla 27-vuotiaana ja jäädä jonkinlaiseksi traagiseksi pyhimykseksi kuten idolinsa Kurt Cobain tai Jimi Hendrix. Odotin kokevani ihanan lukuelämyksen, ehkä hiukan samanlaisen kuin Juha Itkosen "Anna minun rakastaa enemmän"-teosta lukiessani.

Valitettavasti en saanut Salmelan teoksesta minkäänlaista elämystä. Muutama hauska kohtaus ja muutama hieno kuvailu, ei muuta. Ärsyynnyin ja tajusin, että keskenkasvuinen kännikirjallisuus voittaa tässä maassa palkintoja. Aina sitä perkeleen ankeaa rappiota ja alkoholia. Huonoja perhesuhteita, ärsyttäviä päähenkilöitä, joiden alamäkeä on tylsää lukea.

Jotkut nokkelimmat-pokkelimmat varmaan sanovat, että "kirjoita ite parempi." Niin taidankin tehdä.

ps. Joo, onhan siinä kirjassa ihan virkistävä rakenne. Se unohtui mainita! Eli jos perinteinen minä-kertoja kyllästyttää, niin lue sitten tämä kirja.

Sporttimimmin paluu

2012-01-03T13:18:00.000+02:00

Minulla on hyvät geenit, joiden ansiosta olen hyvin sirorakenteinen. Minulla on hyvä kroppa, eikä minulla ole ylimääräisiä kiloja. Vaikka kehoni näyttää hyvältä, se ei voi hyvin. Sitä ei ole rasitettu tarpeeksi vuosikausiin! Kaipaan rääkkäystä, hikijumppaa ja kipeitä lihaksia!

Gonna fly now! Ja nuo "nyrkkeilyhanskat" on siis ihan talvikinttaat. :D

Lapsena harrastin paljon liikuntaa, mutta teini-iässä löysin musiikin ja hylkäsin urheilun. Minusta tuli laiska ja mukavuudenhaluinen. Ja koska en lihonut, en nähnyt mitään syytä treenata. Pidin kuitenkin mielessäni, että minun täytyy vielä joskus palata liikunnan pariin. Haluan pysyä terveenä ja hyvässä kunnossa.

Aloitin syksyllä lenkkeilyn ja olen tullut riippuvaiseksi raittiista ilmasta. Minulla ei ole silti vieläkään minkäänlaisia urheiluvarusteita. Tällä viikolla aion ostaa urheiluvaatteita ja pistää mekkoja myyntiin!

Tälläinen ruoto minulla on. Tavoitteena on hiukan kiinteytyä ja hankkia supervahva keho, niin olen voittamaton! Varokaa!

Taidetta, psykedeliaa ja ektoplasmaa

2012-01-02T17:21:00.000+02:00

Joulu tuli ja meni, mutta tahdon esitellä "hienot" piparkakkuni.

Seurana oli kissa ja telkkarissa ihana Ruben Stiller.

Tämä pipari on nimeltään Pyrstötähti.

Tämä on Psykedelian kolmio. Uuu, kohtalokasta.

Ja oma suosikkini Ektoplasma!

Harmi, että vuoden 2012 ensimmäinen merkintä on näin mitätön. :D Parempaa on luvassa ja toiveita otetaan vastaan.

Tulipas sanottua

2011-12-30T13:38:00.000+02:00

Viime aikoina blogissani on ollut niin syvällisiä ja vakavia mietteitä, joten ajattelin viihdyttää teitä legendaarisilla lauseillani. Nämä suustani tai näppäimistöltäni tulleet lauseet ovat aitoja, oikeasti tapahtuneita sammakoita, sivalluksia ja sulosäveliä. Olkaa hyvä!

Suusta on selvästi tulossa jotain hyvin hämmentävää sisältöä.

"Kivaku tullee vaalikoneesta vastaukseksi joku helevetin enkelit moottoripyöräilijäskinit-puolue ja välillä joku palvotaan vittu uhanalaisia varpaankynsiä-puolue. Koita siinä sitte tehä päätös!"

"Olenko koskaan kertonut miten ihana Anna Abreu on? En kestä tätä rakkauden määrää."

"Kuuntelisit Aleksin ja Ellan 'Kakkaa lumella'-kappaleen niin tajuaisit tästä elämästä jottain!"

"Haaveilin kyllä rekkakuskin urasta, mutta nyt olen täällä radiossa."

"Mulle tulee fyysinen pahoinvointi sanasta 'kihlasormus'."

"Onko tää pimmeys tullu ennen näin aikaisin?"

"Voisin perustaa kahvilan, jossa kuuluisi vaan Lou Reedin 'Satellite Of Love'-biisi."

"Minä en kestä! Telkkarissa onnelliset homot poimii marjoja!"

"Ystäväni ottaa minut kotiinsa, jossa ei haise kiima eikä kuulu ihastunut kikatus."

Hyvästit vuodelle 2011

2011-12-27T17:33:00.000+02:00

Kuluneen vuoden tärkeimpiä opetuksia lienee se, etten tarvitse parisuhdetta ollakseni kokonainen, ehjä.

Kuva weheartit.com

Viime yönä ymmärsin myös sen, että olen sietänyt liikaa ihmisten heikkouksia. Annan liian monelle ihmiselle kaiken viisauteni ja viehätykseni saamatta mitään takaisin. Pidän yllä turhia, kehittymättömiä ihmissuhteita.

Onko julmaa hylätä toinen sen takia, että kokee itse kehittyneensä jo sen tietyn vaiheen yli, mitä toinen vielä elää?

Oi, kuinka hienoja viipaleita!

2011-12-17T14:54:00.000+02:00

Kahden tunnin shoppailun tulos: 0 joululahjaa. Täysin turha reissu se ei silti ollut, sillä löysin muutamalla sentillä kirjan, joka neuvoo esimerkiksi kuinka välttää turhat jouluriidat.

"Oi, kuinka hienoja viipaleita, Kari!"

Kehukaa siis miehenne kinkunleikkaustaitoja, jottei joulu mene aivan pipariksi.

Nyt jatkan loogista siivoamistani, jonka mukaan kylpyhuone kannattaa ensin luututa ja sitten vasta imuroida. Kissanhiekkaa on paljon mukavampi siivota märkänä, todellakin.

All I want for Xmas is...

2011-12-16T18:56:00.000+02:00

1. Äly(ttömyys)puhelin

Olen vanhanaikaisen kapulan kannattaja, mutta nyt on pakko muuttua moderniksi. Toimittajan työ vaatii jatkuvaa tavoiteltavissa oloa, joten älypuhelin tulisi tarpeeseen. Todella surkean suuntavaistoni vuoksi myös puhelimessa oleva navigaattori säästäisi aikaa ja hermoja.

2. Hajuvesi, mielellään Katy Perryn Purr-parfyymi

En tiedä miltä tämä tuoksuu, mutta kissamainen ulkomuoto houkuttelee. Thierry Mulgerin Angel käy myös.

3. Pikkuhousuja, koko xs-s

Alusvaatteita tarvitaan aina! Olen liian pihi näissä asioissa. Minulla on todella vanhoja ja rumia alusvaatteita.

4. D-vitamiinia ja kalaöljykapseleita

Onko hullua pyytää lisäravinteita lahjaksi? Kaiken muun saan ravinnosta, paitsi nämä.

5. Lahjakortteja esimerkiksi Levykauppa Äxään, Suomalaiseen kirjakauppaan tai vaatekauppoihin

6. Keittiötarvikkeita

Tarvitsen uuden paistinpannun, kattiloita, tehosekoittimen, vedenkeittimen ja leivänpaahtimen.

7. Piikkimatto ja piikkityyny

Aivan ihana keksintö. Rentouttaa ja pistää veren kiertämään.

8. Sukkia

Kaikki läheiseni tietävät surullisenkuuluisan, rumia ja paksuja tennissukkia sisältävän sukkavarastoni. Pelasta siis silmäsi ja hanki minulle kauniita sukkia! ;D

9.Kahvia tai valkoista/vihreää teetä

Ilahdun suuresti pelkästä kahvipaketista. Todella tarpeellista tässä taloudessa. :)

10. Jotain itse tehtyä

Itse tehty joulukortti, maalaus, kirjoitus tai vaikkapa koru on ihana lahja.

Kaikki kuvat ovat peräisin osoitteesta weheartit.com

Joulupuu on rakennettu

2011-12-13T15:46:00.000+02:00

Näin tänään todella inspiroivan kuvan joulukuusesta, joka oli rakennettu kirjoista. Ajattelin rakentaa samanlaisen omistamistani kirjoista. Niitä on noin metrin verran kirjahyllyssä ja toinen metri löytyy lattialta, koska kirjahyllyyn ei mahdu enempää.

Kaikki ei tietenkään sujunut niin kuin Strömsössä. Reilun tunnin ähertämisen ja kynsien katkeilujen jälkeen tulokseni oli sekasortoinen kasa kirjoja lattialla, jouluvaloilla varustettuna.

Alkuperäinen, inspiraation antanut mallikuva.

Ja tässä minun, lähes identtinen joulukirjakuusi!

Voi helvetti sentään.

Dream until your dreams come true

2011-12-11T14:34:00.000+02:00

Viikon hiljaisuus on hankala katkaista, varsinkin kun on paljon jännittävää kerrottavaa. En aio vielä paljastaa mitään, hyvästelen vuoden 2011 ja odotan innolla vuotta 2012. Siitä tulee minun vuoteni, muutosten ja hyvien mahdollisuuksien vuosi. Planeettaohitukset lupailevat hyvää, joten ehkä saan taas tuntea olevani elossa, en vain olemassa.

Kuva: weheartit.com

Yksi pitkäaikainen haave ainakin on toteutumassa vuonna 2012. Ihmettelen taas tätä tuuria, onnea, mitä lie tämä onkaan? Tahdonvoimaa, päämäärätietoisuutta? Kaikki on todellakin mahdollista.

Let's go-meininki!

2011-12-02T15:08:00.000+02:00

Vihdoinkin pääsen pitkälle! Lähden maailman mahtavimman matkakumppanin ja ystäväni kanssa Helsinkiin! Kuvituksena on Todella upeeta-sarjan Ed ja Patsy, jotka olivat esikuviamme jossain vaiheessa elämää. Nykyään päihteet ei pahemmin kiinnosta, mutta samanlainen asenne meillä on kuin näillä leideillä!

Yksi reissun tavoitteista on hankkia ruotsalainen aviomies, vielä itsenäisyyspäivänä!

Tyylitajumme varmasti räjäyttää ihmisten tajunnat!

Saletisti natsaa! Varokaa vaan, etelän vetelät!

Mystinen maanantai

2011-11-28T23:37:00.001+02:00

Viime yönä näin unta rikkinäisistä, rätisevistä tietokoneista. Tänä päivänä onkin ollut sähköä ilmassa, sillä tekniset laitteet menivät kosketuksestani sekaisin. Pari tietokonetta jumitettuani päätin olla koskematta mihinkään, minkä toimivuuden voisin vaarantaa, mutta loppupäivästä edes kosketustani ei tarvittu. Pelkkä läsnäolo riitti. Yritin taas huomiota herättämättä syödä julkisella paikalla, mutta kappas. Hälyttimet menivät päälle. Viivakoodinlukijat sekosivat. Kaikki mihin koskin, muuttui kuumaksi, vaikka minulla on normaalisti jääkylmät kädet.

Päivällä ylähuuleni ylle puhkesi jokin ihmeellinen näppylä. Se ei näyttänyt finniltä eikä minulla ole huuliherpestä. Olin aivan ihmeissäni, mutta parin tunnin jälkeen näppylä katosi! Aivan kuin näppylää ei olisi koskaan ollutkaan. Ja en houraile, tapahtumalle on kaksi todistajaa.

Minulla oli ollut ikävä erästä ystävääni, joten koulun jälkeen menin hänen luokseen. Mielenkiintoisen kahvitteluhetken jälkeen lähdimme ostamaan Ikeasta verhokangasta. Muille, ehkä normaaleille tai stereotyyppisille naisille tämä olisi ollut helppo juttu. Ehkäpä sitä verhokankaiden analysointia olisi ollut saman verran, mutta se täysi tietämättömyys ikkunaverhojen standardikoosta on jotain hyvin oudoksuttavaa. Ystäväni kysyi, että ”Tunnekkonää kettään, joka tietäis verhoista jotaki?” ja minä repesin nauramaan, että ”Joo, ootappa hetki ku mää etin kaikkien mun verhomestareiden yhteystiedot.”

Pari puhelintiedustelua aiheeseen liittyen jätti meidät silti epävarmoiksi verhokankaan oikeasta koosta. Niinpä päätimme lähteä tyhjin käsin kotiin. Huomenna mittaamme huolellisesti ikkunat ja niissä olevat verhot, teemme laskelmat ja suunnitelmat, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman normaalisti ja huomiota herättämättömästi. Mielestäni ansaitsemme ainakin henkisen Ikean inva-paikan tästä hyvästä.

Tyhjä lato ei kattoa kaipaa

2011-11-25T15:11:00.000+02:00

Näin meillä, entäs teillä?

Fantastinen Florence

2011-11-23T21:33:00.001+02:00

Tämän hetken inspiroivin ihminen on valloittava ja valtavan lahjakas Florence Welch. Hän on jykevä-ääninen Florence and the Machinen keulakuva, joka on musiikkinsa lisäksi hurmannut myös tyylillään. Olen oikeasti ihaillut tuntikaupalla hänestä otettuja valokuvia ja kuunnellut hänen kappaleitaan satoja kertoja.

Upea nainen! Tykkäätkö sinä Florencesta?

Kaikki kuvat Internetin uumenista, apuna Google ja weheartit.com.

Ei se ole sulta pois jos joku toinen menestyy

2011-11-20T22:13:00.000+02:00

Olen pikku hiljaa pyristellyt pois yhdestä seitsemästä kuolemansynnistä, kateudesta. Olen oppinut olemaan aidosti onnellinen siitä, että joku läheiseni tai pelkkä tuttava menestyy. Ystäväni on rakastunut, koulukaverini sai unelmien työpaikan ja isoveljeni voitti suuren summan rahaa vedonlyönnistä. Kaikki tämä on tapahtunut hyvin lyhyen ajan sisällä. Tunnen suurta kiitollisuutta ja onnea, vaikka nämä asiat eivät kosketa millään tavalla omaa elämääni. Joskus aiemmin muiden menestys saattoi hyvinkin myrkyttää mieleni. Pahinta niissä on oma alemmuudentunne. Tietysti yhä ärsyttää, jos joku inhottava ihminen menestyy, mutta en tuhlaa energiaani moisen asian miettimiseen.

Jos ajattelen omaa menestystäni, niin minusta usein tuntuu, että urani huippuhetket olivat vuonna 2008. Sitä aikaa hurmioituneena ajatellessani viimeiset vuodet ovat tuntuneet mitättömiltä. Mikä on typerää, sillä olen oppinut ja kasvanut paljon. Yhä korkeammat aallonharjat vielä odottavat minua. Ei haittaa, vaikka välillä kahlaa matalimmissa vesissä.

Hengenravintoa

2011-11-19T21:35:00.000+02:00

Olen viettänyt viikonloppua viisaan, vanhan miehen ajatuksissa. Ostin Carl Gustav Jungin "Unia, ajatuksia, muistikuvia"-kirjan, joka on ollut yksi nautinnollisimmista lukuelämyksistä pitkiin aikoihin. Kirja on saanut minut jälleen rauhoittumaan ja ajattelemaan syvällisemmin.

Olen oikeastaan vältellyt syvällisiin mietteisiin vajoamista, sillä uutiskurssi vaatii kiireistä ja kylmää faktaa ja logiikkaa. Se ei ole koskaan ollut minulle luontaista. Olen kiinnostuneempi tunteista kuin tuloksista. Uutiset jäävät aina kesken, eivät selvitä kaikkea loppuun saakka. Sanomalehtien jutut ovat lyhyitä pintaraapaisuja, minä tahdon tietää enemmän.

On ollut outoa samaistua Jungin kokemuksiin. Jung inhosi matematiikkaa ja varsinkin sitä, että luvut ilmaistiin kirjaimina. Sama asia hämmensi myös minua peruskoulussa.

Huuda ja pelasta!

2011-11-18T13:32:00.000+02:00

Auttakaa impulsiivista ihmistä hädässä. Laitoin huuto.nettiin näitä ihanuuksia, jotta voisin syödä seuraavan kahden viikon aikana. Kohteisiin pääset TÄSTÄ.

Ainoo pulssi on impulssi

2011-11-18T12:07:00.000+02:00

Suomiräppi. Katsokaa miten ruma sana se on! Mutta joskus ruma on kaunista. Varsinkin nyt, kun maa on pimeä ja taivas sumuisen harmaa, eikä yksikään lumihiutale puhdista tätä maisemaa.

Tällä hetkellä maailman paras juttu on Pyhimyksen Paranoid-levy. Mielenterveyttä käsittelevät kappaleet ovat pysäyttäviä, kuin lukisi jonkun päiväkirjaa salaa ja voimattomana, mutta liikuttuneena.

Päiväni kuvina

2011-11-17T16:51:00.000+02:00

Aamu

Koulumatka

Koulussa

Koulupäivän jälkeen kotona

Illalla

Kaikki kuvat weheartit.com

Muistojen laatikko

2011-11-13T21:56:00.000+02:00

Tässä on minun muistojeni laatikko.

Voin paljastaa muutaman esineen tarinan.

Isomummoni osti tämän kaulakorun aikoinaan Tunisiasta. Hän eli 101-vuotiaaksi ja oli varsinainen teräsmummo. Hän olisi varmasti elänyt vielä pidempäänkin, ellei keho olisi jo luovuttanut.

Olin ystäväni kanssa Helsingissä ihailemassa Marilyn Mansonia ilman mitään järkeviä suunnitelmia tai yöpaikkaa. Olin kaiken lisäksi ihan kamalassa kännissä, mutta hengissä selvittiin. Unohtumaton reissu!

Kun asuimme ennen yli 100 vuotta vanhassa talossa, oli tämä minun huoneeni avain. Samaisessa huoneessa isomummoni oli asunut aikoinaan. Siellä oli paljon hämähäkkejä, joista näen yhä painajaisia.

Tämä paperista taiteltu keijukainen on yksi hienoimmista lahjoista, mitä olen saanut. Eräs ihan mahtava Lapin ja Lahden mies sen minulle taitteli ja pulpetille asetteli. Hän kertoi minun olevan keijumainen.

Ystäväni tuoma kivi Kreikasta, tai siis jostain takapihalta Suomesta, kuten hänelle vitsailin.

Tämä simpukka on myös Kreikasta. Sen minulle toi jo edesmennyt ystäväni.

Harmaa plektra on CMX:n, musta Ministryn ja söpö Hello Kitty-plektra mahtavalta heviystävältäni.

Äitini pinnit, käsittääkseni hänellä oli nämä päässään, kun he karkasivat isän kanssa vihille.

Suloinen, pieni käpy Kuusamosta. Löysin sen eräänä juhannuksena.

Limaisen makaronin mysteeri

2011-11-12T12:48:00.000+02:00

Olen aina ihmetellyt, miksi keittämästäni makaronista tulee limaista. Asiaa tiedustellessani sain kuulla, ettei makaronia saa keittää liikaa. Minä olen tottunut keittämään ruokaa niin sanotusti varman päälle, eli 20 minuuttia suositellusta yli. Niin pitkässä keittoajassa makaronin tärkkelys tai jokin hajoaa limaksi. Melkoista tähtitiedettä tuo kokkaaminen.

Eilen valmistin perunamuusia. Kattila vähän unohtui liedelle ja perunat olivat muussautuneet aivan itsekseen. Oli aika hankalaa kaataa ylimääräinen vesi pois. Perunamuusissani oli enemmän vettä kuin perunoita. Mutta onneksi mummo opetti miten muusia syödään. Perunamuusi ja marjasoppa ovat lyömätön suolaisen ja makean, kuuman ja kylmän yhdistelmä. Aivan loistava herkku!

Jossain vaiheessa sain päähäni dipata sämpylää mustikkakeitossa. Se oli mukavaa siihen asti, kunnes koko leipä upposi keittoon.

Ison naisen tamponi, hahaa! :DDDD Anteeksi.

11.11.11

2011-11-11T17:25:00.001+02:00

En ole ikinä pitänyt Nightwishistä. Teatraalinen fantasiametalli naislaulajan kera on minulle jotain sietämätöntä. Oikeastaan voisin pitää Nightwishistä ilman laulajaa, instrumentaalina. Arvostan kyllä Tuomas Holopaisen sävellystaitoja. Välillä sanoitustaitojakin.

Kuva: weheartit.com

Olen nukkunut viime yönä kaksitoista tuntia ja kärsinyt koko päivän päänsärystä. Olen ostanut tänään pehmeitä asioita. Perunamuusia, mustikkakeittoa, jäätelöä ja sämpylöitä. Naapurini kuuntelee Mad World-kappaletta täysillä, vau!

Tohtori Sykerön suolistopaita

2011-11-10T16:32:00.000+02:00

Ostin ystävältäni palmikkopaidan. Eli suolistopaidan. Mitähän muuta minä teille kirjoittaisin?

Ei hulluus johdu suurista tragedioista

2011-11-08T21:17:00.000+02:00

Kuu on melkein täysi. Ihmisten pinnat katkeilevat kuin hiukset kovassa tuulessa. Tekee mieli vaarallisia asioita. Kannan kotiini kirjoja, niitä on melkein kattoon asti. Hengenravintoa. Vessan lattialle muodostuu pääkallo jos on juuri herännyt ja katsoo sitä tiettyä kohtaa.

Olen vapissut, laihtunut ja ostanut taikakyniä.

Ministry nousee haudasta

2011-11-08T16:24:00.000+02:00

Ensi kesän Tuska-festivaalin esiintyjiä on jo vilauteltu ja olin yllättynyt nähdessäni siinä Ministryn! Legendaarisen industrialmetallimäiskepoppoon, jonka hyvästelin ja hautasin kesällä 2008. Viimeinen levy ja jäähyväiskiertue, niinpä niin. Nyt on tulossa siis Relapse-levy ja kiertue. En tiedä olenko onnellinen vai surullinen.

Minä ja Ministryn jäähyväiskiertueen plektra.

Laadukasta musiikkia syksyyn

2011-11-03T15:15:00.001+02:00

Tänä syksynä on ilmestynyt mahtavia levyjä. En yleensä osta levyjä uutena, mutta nyt tarjonta on niin laadukasta, että tekisi mieli ostaa vaikka ja mitä.

Ensinnäkin vanha kettu Maynard James Keenan (A Perfect Circle, Tool) on julkaissut uutta musiikkia Puscifer-nimen alla. Laadukasta musiikkia, älkää antako ruman levynkannen hämätä. Maynardilla on kummallinen huumorintaju.

Toiseksi ranskalainen electro-duo Justice on julkaissut ihanaa musiikkia.

Kolmanneksi Lady Gagalle on tullut haastaja, Natalia Kills, joka muuten vihaa sitä, että häntä verrataan Gagaan. Minä pidän tästä paljon enemmän! Ja hänen levynsä ilmestyi jo talvella, mutta kuulin tätä vasta muutama viikko sitten.

Uuden Pain of Salvationin albumin hommasin heti enkä ole joutunut katumaan. Tässä yksi suosikkini Road Salt Two:lta. Ihan käsittämätöntä, ettei kukaan tiedä tätä yhtyettä! Suomalaiset musiikkilehdet eivät ole millään tavalla huomioineet tätä mahtavuutta. Murr.

Miltäs kuulostaa? :)

Kaikki on mahdollista, kaikki on kaunista

2011-11-02T16:00:00.000+02:00

Olen parantunut viime viikon kirjoittamiskyvyttömyydestä ja energiaa riittää lähes mihin vain!

Meillä alkoi koulussa uutiskurssi ja minun piti tehdä 1'35 minuutin mittainen TV-juttu. Viime viikko oli niin perseestä, ettei minua kiinnostanut yhtään mikään, kuten vaikka haastateltavien hommaaminen ajoissa. Jotenkin minulla kävi jälleen mieletön tuuri ja sain ne haastateltavat vielä maanantaina, jotka halusin. Tiistai meni sitten editoidessa ja tänään juttu tuli jo ulos. Mahtava onnistumisen fiilis! I did it!

Editointi onnistuu vain Mac-koneilla, hyi.

Ohjelmana Final Cut Pro.

Olen vanhanaikainen ja suunnittelen rakenteen usein kirjoittamalla käsin.

Kun sanoja ei tuu

2011-10-29T22:20:00.000+03:00

Minua vaivaa writer's block. Mitään ei synny.

Sanoja nolla.

She's lost control again

2011-10-27T23:23:00.000+03:00

This is how I feel. Right now.

Aika ei ole minun juttu

2011-10-25T21:18:00.000+03:00

Inhoan aikatauluja, aukioloaikoja ja aikaa ylipäänsä, mikäli sitä edes voi inhota. Olen oppinut tänä syksynä menemään ajoissa tapaamisiin, mutta en edelleenkään osaa hahmottaa aikaa kunnolla. En osaa kellottaa tai aikatauluttaa mitään tekemisiäni. Kananmunat voivat kiehua joko viisi minuuttia tai puoli tuntia, ei sillä ole minulle väliä. Aamu on silloin kun herään ja yö silloin kun menen nukkumaan.

Koulussa olemme ryhtyneet seuraamaan aikaa, mikä on sekä järkevää että järjetöntä. En minä osaa laskea kauanko minulla kestää kirjoittaa jokin juttu. Tai varmasti osaan, mutta jotenkin kirjoittamiseen tai koko työprosessiin käytetyn ajan laskeminen on kummallista. Lasketaanko siihen unessa ilmestyvät neuvot ja lisäykset? Saan usein haluamani loppusilauksen juttuihini nukkuessani. Unissani näen yleensä otsikon tai viimeisen lauseen, joskus jopa koko rakenteen. Työskentelen siis unissanikin, heh.

Aikatauluttomuuteni takia asiat jäävät minulla usein viime tippaan. Paineen alla tunnen olevani toisaalta tehokkaampi. Yleensä muut tekevät hommansa ja ottavat sitten rennosti, mutta minulla sekin menee toisinpäin. Otan ensin rennosti enkä stressaa ennenkuin aika todellakin tulee vastaan. Ja ainahan se tulee. Sen kanssa ei voi kilpailla. Ellei ole ajoissa.

Minä ja kello emme tule toimeen keskenämme.

Let's party rock!

2011-10-24T20:23:00.000+03:00

Rakastuin viikonloppuna LMFAO-yhtyeeseen, joka on tuttu varmasti jo lähes kaikille "Party Rock Anthem" alias suffelibiisillään. Kriitikot ovat ympäri maailmaa lytänneet nämä Michael Jacksonia ihailevat pörröpäät, mutta kriitikot ovatkin tosikkoja. En itsekään yleensä innostu tämmöisestä bilemusasta, mutta nyt olen hullaantunut! Nämä pojat osaavat tehdä kaiken hyvin! Hittibiisit, hauskat musiikkivideot ja fanituotteet - koko konsepti toimii.

Tämän päivän ilouutinen on ollut se, että LMFAO tulee Suomeen helmikuussa! Pakko lähteä party rockaamaan Helsinkiin!

Tämä biisi on ihan mieletön! Ja kieltämättä tätä tuli jorailtua viime viikonloppuna liiankin ahkerasti. ;)

Soundtrack of my life

2011-10-20T00:29:00.001+03:00

Tällä Spotify-aikakaudella on helppo luoda erilaisia soittolistoja eri tunteille tai tilanteille. On siivousmusiikkia, maalausmusiikkia ja sitä hissimusiikkia, johon ei tarvitse keskittyä esimerkiksi tehdessään jotain ajatustyötä. Joillakin on jopa lukemismusiikkia! Minä luen mieluiten kaikessa hiljaisuudessa.

Pieni osa levyhyllyäni.

Spotify on ihana väline, jolla tykkään tehdä perinteisten bilebiisilistojen lisäksi musiikkilistoja vaikkapa ihastumisen, rakastumisen ja surun tunteisiin. Minulla on myös soittolista siihen, jos olen sairaana. Eniten olen koonnut musalistoja vihansietokykyyn (onkohan tämä edes oikea sana?). Olen tehnyt kolme vihabiisilistaa. Yksi yleiseen vitutukseen, toinen raivoamiseen yhteiskunnalle ja kolmas ihan yhden ihmisen (kohde vaihtelee) vihaamiseen. En ole pitkävihainen, joten älkää huolestuko.

Nyt olen miettinyt soittolistaa siviilisäädylleni. Aion pysyä ainakin vuoden sinkkuna. Puoli vuotta olisi jo suuri ylpeydenaihe ja kaksi vuotta olympiakultamitalin arvoinen saavutus. Koska musiikki saa ihmiset siivoamaan tehokkaammin tai shoppailemaan nopeammin, niin jokin hyvä soittolista auttaisi varmasti minuakin pysymään kauemmin sinkkuna.

En ole vain keksinyt kauheasti kappaleita tälle listalle. Ainakin siinä on Beyoncen "Single Ladies (Put a Ring on It)", Chisun "Miehistä viis!" ja Whitesnaken "Here I go Again". Tuleeko teillä mieleen jotain hyviä sinkkuuteen liittyviä biisejä?

"Olen turvassa tekniikan ympäröimänä / Aivot on kahlittuna turvavöillä"

2011-10-17T23:20:00.000+03:00

Minusta tuntuu, että jos ryhdyn kirjoittamaan kunnolla tähän jotain, niin tekstistä ei tule loppua. Yritän siis jäsennellä viime aikaista elämääni kuvien ja lyhyiden lauseiden avulla.

Hippivaatteet ja koulun kamera.

Olen kuvannut videokuvaa, hurjaa!

Keitin ja koristelin ystävälleni kananmunan. Ja yritettiin opetella ryystämään kahvia sokeripalan läpi.

ps. Olen loman tarpeessa, eikä meillä ole syyslomaa. Ja tuo otsikko on Alangon Ismoa yhdestä hänen hienoimmasta kappaleestaan nimeltä "Nuorena syntynyt".

Laimea balladi

2011-10-11T17:20:00.001+03:00

Herra Ylpöltä (ja ihmiset) on ilmestynyt uusi sinkkubiisi, joka on mielestäni hiukan laimea, kuin uunissa lässähtänyt kakku. Odotan silti uutta albumia innolla! Aika hienoa, mikäli Ylppö onnistuu tekemään kolme kertaa peräkkäin ihan mielettömän upean levyn.

Käyttäytyy oudosti tuo nainen

2011-10-10T16:10:00.000+03:00

Olipas hurjan jännittävä viikko! Haastattelin Madventuresin Rikua ja Tunnaa viidessä minuutissa ja sain kuulla heiltä olevani intensiivinen. Mietin kyseistä adjektiivia pitkään ja tiedustelin ystäviltäni, että mitä tämä nyt tarkoittaa. Intensiivisyyteni johtuu kuulemma siitä, että keskustellessani ihmisten kanssa kyylään ja tuijotan niin syvälle silmiin! En ole itse tiedostanut sitä ollenkaan. Luulin harrastavani normaalia katsekontaktia, mutta ilmeisesti pitkät jäävät usein päälle.

Kävin myös pitkästä aikaa kirpputorilla ja löysin Elton Johnia kahdella eurolla.

Lauantaina ajattelin käydä ystäväni kanssa normaalisti pitsalla. Uskoin kyseisen reissun olevan helppo ja huomiota herättämätön, mutta kuinkas kävikään. Sain todella omituisen pitsan, jossa oli kinkkua niin paljon, että lätty oli suorastaan häiritsevän pinkki. Yritin siinä sitten syödä sitä hienosti, mutta kinkut lenteli sinne sun tänne ja juomani kaatui pöydälle. Kun ryhdyin ottamaan kuvaa tästä kaikesta, niin kärpänen laskeutui pitsani päälle. Kaikki meni niin päin helvettiä, että halusin mahdollisimman äkkiä pois.

Verratkaa nyt noita pitsoja! Vaikka ystäväni pitsassa oli banaania, niin se näyttää suht normaalilta ja oikeaoppisesti syödyltä. Minun pitsa on levoton kaaos! Nyt sain taas kammon julkisilla paikoilla syömiseen. En tajua, miten se voi aina olla niin surkuhupaisaa.

Kontrollifriikki runoilija

2011-10-07T15:50:00.000+03:00

Tavallisen kylän ja tavallisen maantien varrelta, metsän takaa, löytyy aivan tavallinen talo. Pihalla on merkkejä tavallisen lapsiperheen elämästä, jonka ovea vartioi kookas vahtikoira. Täältä ei silti löydä tavallista perheenäitiä, vaan teräväksi, väkeväksi ja kärkkääksi kuvaillun runoilija Heli Slungan kodin.

On oikeastaan ihme, että joku perheeseen kuulumaton saa kävellä täällä, sillä Slunga on hyvin tarkka yksityisyydestään. Monet nykypäivän naiskirjailijat ja – poliitikot kun suostuvat lähes kaikkeen. He antavat lehdille haastatteluja, joissa he esittelevät talonsa, autonsa ja jääkaappinsa sisällön. Heidät koristellaan merkkivaatteilla ja keskustelua käydään harmittomista aiheista, kuten jäätelönsyönnistä. Slunga ei ole lähtenyt siihen sirkukseen mukaan, vaikka sirkustaiteilijan ammatista lapsena haaveilikin.

- Kyllä minä olen pienestä asti tiennyt sen, että paikkani on taidemaailmassa.

Ensimmäistä runoaan Slunga ei kehtaa paljastaa, mutta kirjoittaminen oli jo varhain yksi tapa jäsentää Tervolasta kotoisin olevan tytön ajatuksia. Vuonna 2007 Slunga sijoittui toiseksi J.H. Erkon runokilpailussa, ja siitä alkoi tasapainottelu tunnettuna runoilijana.

– Ensimmäinen kirja tuli vuonna 2008 ja toinen 2009. Sen jälkeen minulla oli vuosi aika pahaa aikaa. Ajattelin, että helvetti, en pysty enää kirjoittamaan eikä minulla ole mitään sanottavaa. Runoja ei yksinkertaisesti voinut pakottaa. Yritin järjestellä sille aikaa ja tilaa elämässä, menin Pariisiin ja Lontooseen, mutta mikään ei auttanut. Se oli tyhjä tunne.

Slunga sanoo olevansa ensisijaisesti taiteilija, jonka välineenä ovat sanat, lukuisat muistivihkot, puhelimen äänitystoiminto ja kannettava tietokone. Herttaisen naurun takaa löytyy kuitenkin provosoiva kolumnisti ja ronskia kieltä käyttävä runoilija.

– Ei taiteilijan tehtävä ole miellyttää, vaan tuoda erilaisia asioita ja näkemyksiä esiin. Taiteilija on oman yhteisönsä palvelija, mutta taiteen ei tarvitse olla kaunista. On minulle jotkut sanoneet, että ”Elä tyttö kirjoita ollenkaan ku kirjoitat noin rumasti”, mutta se on korkeintaan lisännyt sanomisen vimmaa.

Vaikka Slunga myöntää olevansa kontrollifriikki, hän tietää, ettei luovuutta voi pakottaa. Siksi hänen yhteiskuntaa kritisoivat kolumnit ovat taloudellinen helpotus, kun kaunokirjallisuutta ei synny. Hän kertoo toimeentulonsa koostuvan myymistään lehtijutuista ja kolumneista, esiintymisistä, ja osin myös apurahoista. Slunga siteeraa Andrei Tarkovskin lausetta ”Runous on maailmantunne.” Sitä ei voi hallita eikä ennakoida.

– Näpertelyähän tämä runoissa, sanoissa leijuminen on. Eihän se vaikuta tähän maailmaan millään tavalla. Kun sitä täällä yksinäisyydessä päivät tekee, niin siitä toki kasvaa oma maailmansa, mutta eihän se nyt ole ihmisten pelastamista.

Runoilijan työ vaatii erakkoluonnetta. Siitä Slunga nauttiikin. Siitä, ettei tarvitse nähdä ketään, eikä tarvitse esittää mitään. Välillä yksinäisyyttä ja tyhjää tilaa on kuitenkin vaikea sietää. Elannon hankkiminenkin on epävarmaa kulttuurialalla työskentelevälle.

- Jotkut ehkä väheksyvät apurahalla tuettuja taiteilijoita. Heille sanoisin sen, että taiteilija aina luopuu jostakin taidettaan tehdessään, ei tätä itsekkyydestä tehdä. Parhaimmillaan taide kasvattaa ihmisyhteisön henkistä pääomaa. En minä saa siitä mitään konkreettista hyvää itselleni, että kirjoitan kirjoja. Suoraan sanoen se on inhottava prosessi, ja vaikeaa on myös olla sillä tavalla paljas kuin runossa ollaan, kenen tahansa edessä.

Se on myös yksi syy siihen, miksi kolmas kirja on vielä työn alla. Kahden puhutun ja menestyksekkään kirjan jälkeen Slunga vetäytyi syrjään ja suojeli itseään. Nyt hän kirjoittaa kolmatta runokokoelmaansa ja kerää voimia tulevaa pyöritystä varten. Siihen, että elämä villiintyy ja karkaa taas hetkeksi käsistä. Se tekeekin hyvää pedantille runoilijalle.

---

Tämä on tämänhetkisen urani ehkä hienoin lehtijuttu. Vaikkei tämä missään lehdessä olekaan ilmestynyt. Kyllä, kirjoitin sen aivan itse! Ehkä olenkin oikealla alalla.

Kalat ovat hämmästyttäviä eläimiä!

2011-10-06T23:52:00.000+03:00

Minusta tämä sketsi on aivan ihana! Se on hauska yhdistelmä Rölliä, Madventuresia ja Pekka Routalempeä. Olen valehtelematta katsonut tämän joka viikko, sillä tämä saa minut niin hyvälle tuulelle.

Koomisia kommelluksia

2011-10-02T23:05:00.000+03:00

Taas ovat koskemattomat immenkalvot saaneet uusia reikiä kudokseensa. Kuulostaapa iljettävältä, mutta yritin vain kertoa, että olen kokenut jälleen uusia asioita.

Lauantai-iltana kävin katsomassa stand-uppia, joka oli ihan hauskaa. Illan parasta antia olivat feministivitsit ja vaarallinen pedofiliahuumori. Moraalittoman huumorintajun ystävänä nauroin kamalille asioille ihan hitosti. Turha sitä on synkistellä, olisi aihe kuinka vakava tahansa.

Huumorishow:n jälkeen luulin meneväni rauhallisesti pelaamaan Trivial Pursuitia koulukavereideni luokse, mutta ilta päättyikin viskin juontiin ja paikallisessa räkälässä tanssimiseen.

Tämä kuva on vanha, mutta kuvaa illan tunnelmaa mainiosti.

Minun tekisi mieli kertoa täällä todella henkilökohtaisia asioita. Ehkä minun pitää perustaa jokin anonyymi blogi kaikista salaisimmille ajatuksille. Tuo valokuvakin on aika.. harkintakyvytöntä materiaalia täällä Internetin maailmassa.

Pain of Salvation - Road Salt Two

2011-09-30T21:59:00.000+03:00

Road salt two is..

Pocahontas with a pan flute

Black Sabbath riffs

rough Beatles

groovy 70's

happy hippy

folky funky

stimulating

timeless

hopeful

sublime

I love it!

Minä rakastan riisipuuroa

2011-09-27T20:24:00.000+03:00

Tänään koulussa oli lempiruokaani, riisipuuroa. Se on lempiruokani siksi, etten osaa itse valmistaa sitä. Olin kuitenkin kirjaimellisesti pennitön, joten jotain täytyi keksiä ihanan riisipuuron saamiseksi. Järjestinkin pienen hyväntekeväisyyskampanjan.

Aamulla etsin keittiön kaapeista pahvimukin ja kirjoitin siihen nöyrän pyynnön. Kiersin muki kourassani pitkin koulua saaden hämmentyneitä katseita ja tuijotusta. Mutta se kannatti! Sain tarpeeksi kolikoita ja säälistä jopa lounaslipun! Lounas maksaa koulussamme 2,50e eikä siihen sisälly edes kahvia. Aika kallista, vaikka teinkin budjetin, jonka mukaan minulla olisi päivittäin käytettävissä 7,15e. Olen kuitenkin ostanut levyjä ja ökyjäätelöä. Ruotsin Gigantissa oli Michael Jacksonin albumit 17 kruunua, eli noin 2,10e! Hullua! Ostin albumit "Bad" ja Dangerous", jotka olivat vielä jotain erikoispainoksia ekstrabiiseineen.

"Katjan riisipuurokolehti. Tee lahjoitus!"

Ei näin voi tapahtua osa 2

2011-09-26T22:30:00.000+03:00

Luulin, että eilinen hautausmaakävely kohtaamisineen olisi erikoinen, mutta kappas. Ajattelin koko päivän, että tänään menen ostamaan kauppaan parsakaalia. Kun viimein kahden tunnin vaelluksen (kävimme ystäväni kanssa pyöräilemässä Ruotsin puolella) jälkeen pääsin isoon markettiin ostamaan vihdoinkin sitä mitä halusin, niin parsakaalit olivat loppuneet! Siis mitä helvettiä? Milloin parsakaaleista tuli näin suosittuja?

Wanha parsakaalikuva vuodelta 2009.

Parsakaalista tuli mieleeni 2000-luvun alun kännykkä/liittymämainos, joka oli joko Soneran tai Radiolinjan. Aikakausmediassa mainoksessa oli marsu, jolla oli parsakaalit korvissa ja jokin "Ota parsakaalit pois korvista ja soittele kavereille!"-slogan. Muistaako joku muukin sen? Minusta se oli ihan loistava mainos! Kyseiseen kampanjaan kuului myös toinen marsukuva, jossa marsun päälle meinaa tipahtaa rasiallinen maksalaatikkoa! :D Sympaattista.

Entä muistatteko DJ Eskon vuodelta 1999? :D

Ei näin voi tapahtua

2011-09-25T21:23:00.000+03:00

Kävin jälleen kävelemässä ilman päämäärää. Maahan käpertyneet lehdet rahisivat jalkojeni alla ja marjapensaista lensi säikähtäneitä lintuja. Pienen sunnuntailenkin päätteeksi, suuntasin askeleeni taas hautausmaalle.

Herkistyin pienen hautakiven ääreen. Siinä nukkui 24 vuotta sitten syntynyt ja kuollut lapsi. Kuulin askeleita ja katsoin taakseni. Kyseisen lapsen äiti tuli siistimään juuri sitä hautaa, mitä katselin! Hän ei vaikuttanut olevan ärsyyntynyt siitä, että minä olin uteliaana tutkimassa hänen henkilökohtaisen muistonsa viimeistä lepopaikkaa. Väistyin silti ja jatkoin kävelemistä, mikä nyt harmittaa minua. Ehkäpä äiti olisi kertonut minulle kokemuksestaan.

Oli taas sellainen "ei näin voi tapahtua"-olo. Miten satuinkin olemaan juuri sen hautakiven edessä pohdiskelemassa sen vainajan kohtaloa, jonka omainen tulee paikalle? Ihan uskomaton "tuuri" taas kerran.

Kamerani on hajoamispisteessä, kuten tästäkin kuvasta huomaa. Siksi olen käyttänyt muiden kuvia blogissani viime aikoina.

ps. Opethin uusin albumi "Heritage" on kaikella kunnioituksella, huono. Ei näin voi tapahtua? :D

Pakollinen pysähdys

2011-09-24T18:03:00.000+03:00

Ruotsin kruununprinsessa Victoria kävi torstaina paljastamassa laatan täällä Torniossa. Minä paljastin oman laattani jo keskiviikkoiltana, jolloin oksensin tyylikkäästi aurinkoisen keltaista riisimössöä sairaalan etuoven edustalle.

Sairastuin hiuslakasta. Voimakas tuoksu oli keholleni liikaa ja sain rajun migreenikohtauksen. Minulla hyvin harvoin särkee päätä, joten säikähdin aika paljon, kun pääkipu ei millään hellittänyt. Oksentaminen lopulta laukaisi kivun ja sen jälkeen olinkin pari päivää ihan heikkona.

Kuva: weheartit.com

Minulla on oksennuskammo, pelkään ihan sairaalloisesti oksentamista ja välttelen sitä viimeiseen asti. Inhoan sitä, kun keho kiemurtelee tuskasta, pakottaen vatsan sisällön tulemaan nenän ja suun kautta ulos. Hyi hitto!

Vaikka tuo migreenikohtaus oli todella vastenmielinen kokemus, seurasi siitä jotain hyvääkin. En ole pitkiin aikoihin nähnyt unia, ilmeisesti kiireen ja stressin takia. Nyt kun keho vaati lepoa, niin unimaailmakin vilkastui.

My days feels like Daria

2011-09-20T21:40:00.000+03:00

Kaikki kuvat weheartit.com

Muistaako kukaan tätä mahtavan kyynistä ja pessimististä Dariaa, joka näkyi joskus Suomenkin televisiossa?

Poppivehkeet ja pesimätiheys

2011-09-19T21:54:00.000+03:00

Oletteko joskus miettineet, miksi nuoret miehet popittavat musiikkia autoissa kuulovaurionkin uhalla? Luulen, että hormonihurmiossa hilluvat hepatiitinkeräilijät eli nuoriso, pitävät suurta melua, koska eniten möykkäävät lintulajitkin pääsevät pesimään nopeammin. En tiedä vaikuttavatko minun poppivehkeet pesimätiheyteen, mutta oikeastaan toivon, ettei kukaan nyt pitkiin aikoihin ihastuisi minuun.

Voisin sijoittaa kunnollisiin äänilaitteisiin monta tonnia. Tällä hetkellä (tai varmaan ikinä) minulla ei ole siihen varaa, mutta jostain piti aloittaa. Isäni suostui ostamaan minulle noin 400 euron arvoiset hifi-laitteet. Aluksi piti tilata Yamahaa, mutta ne olivat loppuneet. Sony hieman arvellutti, mutta voi hitto sentään! Kaikki kuulostaa niiiiiiiiiin hyvältä. Elämänlaatu parani! En tarvitse vitamiineja tai kunnon yöunia, kunhan levyt soivat hyvin ja kauniisti.

Eihän nämä kovin laadukkailta näissä kuvissa näytä, mutta kuulisittepa! Ja joo tuo Ljusstake on tosi hyvä levy.

Olen silti hieman pettynyt, sillä uskon, että suurin syy tämän laitteiston hintaan on ollut sisäänrakennettu kovalevy. Eli voin tallentaa tähän jotain 80 000 kappaletta (tai sitten se oli 8000, en ymmärrä numeroita). Minähän en tykkää tekniikan yhdistelystä, kamerakännykkäkin on silkkaa typeryyttä. Puhelin ja kamera erikseen, kiitos. Äänentoistolaite ja tietokonekin erikseen, kiitos!

Music is my boyfriend

2011-09-18T00:17:00.000+03:00

Erosin viikko sitten ja ensimmäistä kertaa olin se, joka jätti toisen. Oli inhottavaa särkeä toisen sydän, mutta niin oli pakko tehdä. Meidän elämäntyylit olivat liian kaukana toisistaan. Olen helpottunut, sillä uskon tehneeni oikean päätöksen. Aikoinaan en jättänyt erästä henkilöä, sillä olin liian naiivi ja uskoin siihen, että ihminen muuttuu. Onneksi hän jätti minut sitten.

Tämä rakkaus kestää. Minä ja Mick Jagger.

Yksi lapsuuteni hienoimmista hetkistä oli se, kun sain omat, pienet stereot ja Aikakoneen CD-levyn. Olin 9-vuotias ja rakastuin! Rakastuin musiikkiin, säveliin ja sanoihin. Laulajiin ja soittajiin. Kansilehtien selailuun ja kiitoslistan lueskeluun. Se oli minun keinoni paeta ankeaa arkea. Levy soittimeen ja ajatukset siihen, mitä laulussa sanotaan. Kuvittelin usein olevani itse laulamassa omia kokemuksiani, vaikka eihän lapsella mitään traagisia parisuhteita ollutkaan takana.

Tuo levynkansi oli ja on yhä edelleen minusta aivan älyttömän siisti. Aivan kuin nämä normaalit ihmiset olisivat jotenkin todella erikoisia, lähes yli-ihmisiä! Siihenhän kaikenlainen fanittaminen perustuu. HAHA! Vasta nyt huomasin, että Sanilta puuttuu kädet :DDD

Nykyään kun ajattelee, niin hämmästyttävän kauan viihdyin levyjen ja radion kuuntelun parissa. Nauhoitin radiosta hyviä biisejä ja kirjoitin kappaleiden sanat ylös. Minulla oli monta vihkoa, joissa oli joko laulujen sanoja tai kuvia, tai sitten koko vihko oli omistettu yhdelle yhtyeelle. Keräsin ihan hirveästi tietoa eri yhtyeistä ja festarit kiinnostivat minua. Jo ala-asteella haaveilin Rantarockiin pääsystä. Nykyään kyseinen festari onkin jo kuopattu.

Pääsin kyllä näkemään Aikakoneen livenä. Olin niin häkeltynyt siitä, että he ovat vain muutaman metrin päässä, joten yritin kiivetä lavalle koskettamaan Sania ja kertomaan miten paljon kuuntelen heidän levyjään. Muistan vieläkin sen huumaavan ihanan tunteen, jonka järjestysmies keskeytti käskien minua perääntymään ja vähän äkkiä.

Vaikeuksien kautta voittoon

2011-09-15T21:38:00.000+03:00

Onpas ollut mieletön viikko! Viime perjantaina kävin haastattelemassa runoilija Heli Slungaa radiojuttua varten ja materiaalia kertyi nauhalle reilun tunnin verran. Hän päästi minut kotiinsa, mikä on jo eräänlainen luottamuksen osoitus, ja kertoi hyvin avoimesti ja aidosti itsestään ja työstään. Samalla sai jutella suomalaisesta runoudesta, mikä oli ihanaa minunkaltaiselle runofriikille. Minulla ei ole oikein ketään, jonka kanssa keskustella kirjallisuudesta tai runoudesta. Todellinen hyvän mielen juttukeikka!

Maanantaina satoi koko päivän vettä. Aamusta myöhään iltaan, ihan hullua! Ajattelin ryhtyä editoimaan juttuani, mutta tekniikka oli eri mieltä. Kirosin kaikki tietokoneet ja sähkölaitteet alimpaan helvettiin ja menin peiton alle vihaamaan maailmaa. Tiistaina yhden opettajan "magic touch" kuitenkin pelasti kaiken ja pystyin viimeinkin purkamaan materiaalini. Ja sitähän perkele riitti! Hyvää materiaalia oli niin paljon, että oli hankalaa lähteä tiivistämään kaikkea viiteen minuuttiin.

Keskiviikkona istuin aamuyhdeksästä iltakahdeksaan asti editoimassa. (Joo, olen hidas.) Olin varma, että jutusta tulee hirvittävän huono ja saan hävetä silmät päästäni.

Kun sain ensimmäisen version leikattua, lähdin käymään koulukaverien luona. Suuntasin katseeni ylös tähtiin ja jatkaessani kävelyä eteenpäin säikähdin ihan saatanasti! Joku tumma hahmo oli minun edessäni! Aivan huudahdin ja katsoin sitten tarkemmin. Sehän oli oma varjoni!

Puoli yhdeltätoista ryhdyin kirjoittamaan vielä aikakauslehtimäistä artikkelia Heli Slungasta, jonka suhteen luovutin sitten yhdeltä yöllä. Senkin keskeneräisyys vaivasi minua ja ajattelin, että eihän tämä ole mistään kotoisin.

Tämä tarot-kortti kuvastaa fiiliksiäni.

Se on myös yksi suosikkikorteistani merkitykseltään ja kuvitukseltaan.

Tänään oli juttujen deadline ja kaikki käytiin läpi. Odotin jännittyneenä oman juttuni palautetta ja valmistaudun murskakritiikkiin. Siihen, että juttu ei kulje luontevasti ja että äänentasot heittelee ja kaikki rätisee ja aivan kamala juttu jne. Mutta radiojuttuani kehuttiin, mitä hittoa?

Olin niin helpottunut, että tekemäni työ ei ollut turhaa. Ja toisaalta yllättynyt, sillä olen liian itsekriittinen. Minä näen omassa työssäni vain virheitä, mutta muut näkevät onneksi muutakin. Viikonloppuna aion palkita itseni herkuilla ja pitkillä unilla.

I totally agree with you

2011-09-11T23:32:00.000+03:00

Koulukiusaamisesta

2011-09-04T21:20:00.000+03:00

Kuva: weheartit.com

Minä vihaan koulukiusaajia ja heidän vanhempiaan, jotka eivät ole opettaneet lapsilleen minkäänlaista kunnioitusta toisia kohtaan! On järjettömän sairasta alistaa jotain tiettyä henkilöä oman surkeuden kohottamiseksi, vieläpä lapsellisin tavoin.

Kiusaamisen,ennakkoluulojen ja syrjinnän takia Suomessa tehdään itsemurhia niin paljon. Jokainen ihminen haluaa olla hyväksytty, mutta nämä alikehittyneet, raukkamaiset paskasielut estävät sen!

Minun läheisissäni on kiusattuja ja minuakin on kiusattu lähes aina. Minä tiedän, miltä tuntuu mennä kouluun valtavan pelon kanssa. Minä tiedän, miltä tuntuu kun ei tunne olevansa tervetullut minnekään. Haluaisin teloittaa jokaisen koulukiusaajan ja pahantekijän, mutta minun ei onnekseni tarvitse tehdä sitä, sillä paha saa AINA palkkansa.

Minun kiusaajani ovat nykyään yksinäisiä, katkeria ja kateellisia ihmisraunioita. Heille sattuu tavallista enemmän pieniä onnettomuuksia, esimerkiksi tietokoneen/auton hajoilua. Olen huomannut tämän ja sen takia uskon, että teoillamme on seuraukset. Jokin ylempi voima, maailmankaikkeus tai kenties Karman laki pitää huolta siitä, että olemme vastuussa sanoistamme ja teoistamme.

Kuva: weheartit.com

Kaikille koulukiusatuille haluan toivottaa voimia. Uskokaa siihen, että ne asiat, joita haluatte, on mahdollista saavuttaa. Menkää elämässänne omaa tahtia eteenpäin, seuratkaa unelmianne ja ponnistelkaa niiden eteen.

Älkää jääkö murehtimaan osaatteko mitään, sillä kukaan ei osaa, mutta kaiken voi opetella. Eikä tarvitse olla paras ollakseen hyvä. Tärkeintä on yrittää ja jatkaa epäonnistumisista huolimatta. Esteitä on tiellä, jotta oppisimme. Jotta tavoitteesta tulisi arvokkaampi. Jotta se palkitsisi meidät paremmin.

Syksyn lupauksia

2011-09-03T22:01:00.000+03:00

Tänä syksynä aion...

- tehdä enemmän kävelyretkiä, etenkin Ruotsin puolelle

Tänään tein tunnin kävelylenkin täällä Torniossa. Minun on aina ollut hankala kulkea paikkoihin ilman päämäärää, joten ulkoiluni ovat olleet lähinnä kauppareissuja tai koulumatkoja. Nyt kuitenkin annoin jalkojen viedä ja ajatusten virrata. Kuuntelin puiden suhinaa ja keräsin kauniita lehtiä. Loppumatkaksi menin kuljeskelemaan hautausmaalle, jossa oli rauhallinen ja pyhä tunnelma. Se antoi myös voimaa. Minun täytyy tallata tätä maata mahdollisimman paljon, sillä joskus päädyn maan alle.

- nähdä enemmän ihmisiä ja hankkia uusia ystäviä

Olen vieraillut myös ihmisten luona enemmän. Syyskauden aloitusbileissä tutustuin uusiin ihmisiin, joskin välillä liian omalaatuisella tavallani. Ensimmäinen lauseeni eräälle pojalle oli: "Oho! Sää oot aika vasta leikannu varpaankynnet, etkö ookki?". Hän ei puhunut minulle sen jälkeen enää mitään :D

- kokeilla uusia reseptejä

Olisin jo tänään tehnyt kaalilaatikkoa, mutta armoton päänsärky esti sen. Huomenna teen siis ensimmäistä kertaa kaalilaatikkoa, jee!

- opetella olemaan ajoissa

Meillä on ollut koulua ruhtinaalliset kaksi päivää, enkä ole kumpanakaan päivänä myöhästynyt. Ihmeellistä!

Olen ottanut tämän kuvan syksyllä 2006. Vähän liian ahdas rajaus. Ehkä pitäisi luvata olla myös vähemmän itsekriittinen?

Vinyylilevykulho

2011-09-01T21:05:00.000+03:00

Sain vuosi sitten ystävältäni lahjaksi kulhon, joka oli tehty vanhasta punk-vinyylistä. Aivan mahtava lahja, varsinkin musadiggarille! Ystäväni oli LP-levyn sulattamisen lisäksi leikellyt sitä, jotta saisi aikaan täydellisen, kukkamaisen muodon. Minun tekemästä kulhosta tulisi varmaan joku abstrakti taide-esine. Ja iso lasku palokunnalle. Olen nimittäin onnistunut uuniruokaa tehdessäni liekittämään uunikinttaat.

Säilytän kulhossa hyödyllisiä pikkutavaroita. Siellä on mm. meisseli, teippiä, sinitarraa, neuloja ja lankaa.

Tältä näyttää kulhon sisäpohja.

Ja tältä kulhon ulkopohja.

Netistä löytyy paljon ohjeita ja vinkkejä kulhon valmistamiseen itse. Aika mahtava, eikös?

Leveä kuljetus liikenteessä

2011-08-30T22:34:00.000+03:00

Tänään halusin olla nätti. Tein hempeän meikin, jonka lopulta tuhosin mustalla värillä. Meni liian imeläksi. Laitoin ylleni kuitenkin hempeän mekon, joka teki perseestäni leveän kuljetuksen. Siitä huomauttivat parhaat ystäväni, jotka pakotin pyöräretkelle.

Sain myös kuulla, etten osaa edes pyöräillä. En osaa kävellä, nukkua enkä syödä ja nyt sain selville, etten osaa edes pyöräillä! En osaa uida enkä tehdä kuperkeikkaa. En osaa laulaa, soittaa tai piirtää. En osaa palauttaa kirjoja ajoissa kirjastoon. En osaa korjata polkupyörääni. Mitä minä loppujen lopuksi osaan? Ehkä vain kirjoittaa ja haahuilla ympäriinsä.

Kieltämättä aika huvittava näky. Perseeni näyttää omenalta, jonka sisään pyörän satula uppoaa.

Rankan pyöräilymatkan päätteeksi ja pyörtymisen ehkäisemiseksi ostin Lidlistä puolukka-vanilja -virvoitusjuoman. Oli aika hyvää, maistui jollekin makealle kiisselille.

Olen huolestunut terveydestäni. Ei vaadita kovinkaan suurta fyysistä rasitetta, kun minulle tulee jo heikko olo. Vaikka syön ja nukun normaalisti, niin väsynyt olo ei poistu. Ilmeisesti hemoglobiini on liian alhaalla. Kun pääsin tältä pyöräretkeltä kotiin, minun oli pakko nukkua. Olin niin väsynyt.

Huomenna on viimeinen lomapäivä ja 1.syyskuuta alkaa koulu. Mitään kevyttä koulutaivalta ei ole tiedossa. Saisinkohan lääkäriltä piriä? En halua olla näin väsynyt koko ajan.

Back to normal

2011-08-29T22:01:00.000+03:00

Kaikki on ihanan normaalia. Minun ensimmäistä opiskelijavuottani ihastuttanut kämppis on palannut ja edellinen, harvoin suihkussa viihtyvä haisuli häipynyt.

Näkymä sängyltäni on tuttu ja turvallinen.

Taidelehdestä leikatut vainajat vartioivat jälleen untani.

Minun elämäni tuntuu silti tältä. Kellastuneelta ja homehtuneelta. Tyhjältä, mutta toiveikkaalta.

Luin tämän ja rakastan kakkaa

2011-08-25T00:35:00.000+03:00

Hyvät lukijani, ilmoittakaa läsnäolonne uudella tavalla!

Vaihdoin vanhat "ihanaa"- ja "vittu mitä paskaa"-toiminnat. Olette olleet melko hiljaista kansaa, joten koin tarpeelliseksi "luin tämän"-nappulan. Jos vielä lukemisen jälkeen (tai no kuka hitto tätä lukee?) jaksatte klikata vielä mielipiteenne kyseisestä merkinnästä, olisin hyvin onnellinen.

Rakasta tai kakkaa. Kunhan edes luet.

Miksi synnyin synkäksi?

2011-08-25T00:10:00.000+03:00

Ihmiset rakastavat tätä.

Mutta minä rakastan tätä.

Arvoituksellisia tarpeita

2011-08-23T14:20:00.000+03:00

Toisinaan tahdon

poistaa tämän blogin

ja ilmaista itseäni

kauniiden kuvien

ja runojen kautta

sen nimi olisi

arvoituksellisia tarpeita

mysterious needs

jonka keksin juuri suihkussa

ja hymyilin

Kyllä poliisit huomaa

2011-08-20T19:31:00.000+03:00

Kirjoitin kolme vuotta sitten, elokuussa 2008 tällä tavalla:

"Näin Oulun keskustassa lukuisten pakkelikerroksien ja Clearasil-pakkausten turvottamia neitosia ja poikasia nahkatakeissaan varmasti enemmän kuin Tuska-festivaaleilla on koskaan nähty hevikansaa nahkavaatteissa. Kuljin suu auki ja hengitin yhä pienempien pikkulasten sormien välissä sauhuavia savukkeita ja vapisin pelosta. Jokainen vastaantuleva nuori oli samannäköinen. Samanväriset pakkelikerrokset, samanmuotoiset hiukset ja ne hemmetin feikkinahkatakit."

Voin todeta näiden vuosien jälkeen, ettei mikään ole muuttunut. Ne samat muovitakit siellä katukuvassa pyörii. Sen takin alla on pitkä, usein vaalea toppi ja jaloissa pitkät kalsarit eli legginsit. Nämä havainnot olen tehnyt Oulun Korttelihaipakassa.

Raivasin tieni teiniarmeijan syvyyksistä Nahka Albertiin. Tämä laukku oli tarjouksessa, 10 euroa.

H&M:n mekko kirpputorilta 4 euroa.

Ostin jokunen aika sitten uusia muistivihkoja ja päiväkirjan.

Joka on oikeastaan aamuyökirja.

Kirjoitan sinne viisaita ajatuksiani usein öisin, kun en saa unta.

Lontoon naisellinen trenssi

2011-08-19T15:52:00.000+03:00

Ostin talvella Lontoosta trenssin. Sen klassisen takin, joka kuuluu jokaisen naisen vaatekaappiin kaikkien Leena Sarvien ja muiden tyyliopastajien mielestä.

Minun trenssiä ei voi kutsua klassiseksi. Se ei ole beige eikä suoralinjainen. Se on häkellyttävän punainen, mekkomainen, erilaisilla yksityiskohdilla koristeltu, ylinaisellinen supertakki. Harkitsin tuossa joku aika sitten jo tämän supertakin myymistä, sillä en ehkä kuitenkaan halua herättää niin paljon huomiota. Toisaalta minusta tuntuu, että minua aina tuijotetaan, vaikka pukeutuisin kuinka huomaamattomasti. Se johtunee siitä, etten osaa kävellä. Näytän aina melko eksyneeltä.

Tässä kaunis takkini huonossa kuvassa.

Trenssissä on hauskat, pussimaiset hihat.

Takissa on piilonapit, aika jännä ratkaisu näin koristeelliselle vaatteelle.

Olkapäissä on puhvit.

Kauluksessa on röyhelöä ja rypytystä.

Takin taskuja koristaa ruusunappi.

Eikä siinä vielä kaikki! Kaikkien yksityiskohtien lisäksi takin niskasta löytyy vielä iso rusetti. :D

Mitäs mieltä olette? Oksetus vai ihastus? Tuleeko teilläkin trenssi-sanasta mieleen lerssi?

God gave us ass

2011-08-18T16:33:00.000+03:00

Helteinen ja aurinkoinen kesä on ohi. Tämä syksyä ja talvea rakastava tyttö on siitä riemuissaan! Viime yönä fiilistelin ihanaa kaamosaikaa polttamalla kynttilöitä ja kuuntelemalla goottimusiikkia. Ja sain jälleen uuden lempinimen; Katja K. Kojootti. Muita minulle siunaantuneita lempinimiä ovat haahuilija, kanaemo, Kalle, homehtunu papukaija, MacGyver.. :D Tässä vielä jostain syystä jääneitä, julkaisemattomia kuvia kesältä 2011.

I don't love hiphop

2011-08-14T23:04:00.000+03:00

Tein perjantaina taas jotain yli-inhimillistä. Menin nimittäin "I love hiphop"-bileisiin Oulun Tivoliin. Kokemus ei ollut lainkaan karmea, sillä olin niin helvetin lärvit ja onnekas. Sain ystävieni kanssa ilmaiset taksikyydit, löysin maasta 22 euroa ja sain drinkin kanta-asiakasalennuksella, vaikken todellakaan ole kanta-asiakas.

Baarissa oli yllättävän tunnelmallista, mutta musiikki oli perseestä.

Perjantai-illan rakeinen kokonaisuus.

Olen lihonut parin kuukauden aikana 4-5 kiloa, as you can see! Läskit ovat kertyneet naamalle, tisseihin ja mahaan. Uskoisin ehkäisypillereiden turvottaneen minua, sillä painoni ei normaalisti nouse näin hurjaa vauhtia. Toisaalta poikaystäväni on hiton hyvä kokki. Tällä viikolla ollaan syöty mm. uunissa haudutettua possua! Minä en ikinä jaksaisi hauduttaa mitään puolta tuntia kauempaa uunissa.

Nyt tässä mietiskelen, että olenko minä optimisti vai pessimisti? Vai realisti? Ehkä idealisti? Haluaisin ajatella positiivisemmin, mutta ikä ja kokemukset tekevät kyyniseksi.

Purple haze

2011-08-10T16:32:00.000+03:00

Olen kuullut, että violetti silmämeikki korostaa vihreitä silmiä. Niinpä ostin huuto.netistä Lanmei-merkkisiä mineraaliluomivärejä. Nämä on tehty ilmeisesti Kiinassa, joten en usko näiden olevan "oikeita" mineraalivärejä. Pigmenttiä näissä tuntui silti olevan ihan riittävästi. Liilojen lisäksi ostin myös mustan, hiukan hohtavan luomivärin.

Tykkään tästä meikistä todella paljon, vaikka se onkin melko hempeä, ainakin tässä kuvassa.

Sitten vähän rokimpi meikki, joka sopii iltamenoihin.Vielä muutama lisäys, niin voin muuttua kunnon horoksi alla olevaa videota mukaillen. Tämä on yksi hauskimmista YouTube-videoista!

I had a pony, her name was Lucifer

2011-08-09T15:30:00.000+03:00

Bob Dylanin narisevia folkrock -biisejä on vuosien varrella versioitu paljon ja hyvin. The White Stripesin Jack Whiten kokoonpano The Dead Weather on coveroinut vähemmän tunnetun New Pony -kappaleen yhtyeen esikoisalbumilla "Horehound" (2009). The Dead Weatherin toinen laulaja, The Killsistä tuttu Alison Mosshart antaa ponille kyytiä ja Dylan jää hirnumaan laitumelle. Ainakin minun mielestäni.

Päivämäärä unessa

2011-08-06T14:48:00.000+03:00

Muutama vuosi sitten näin merkittävän unen. Unessa otin tatuointia alaselkääni, jossa oli päivämäärä 04.11.2011. Viime yönä sängyssä pyöriessäni, tämä uni tuli yhtäkkiä mieleeni, sillä kyseinen päivämäärä on jo lähellä.

Yksitoista neliapilaa. Kuva weheartit.com

Toivon, ettei 4.marraskuuta tapahdu mitään ikävää. Ettei kukaan kuole, sairastu tai joudu onnettomuuteen. Olikohan unen tatuointi vain symboli siitä, että kyseinen päivämäärä jää mieleeni ikuisiksi ajoiksi? Toivottavasti silloin tapahtuu jotain ihanaa ja unohtumatonta. Jännittävä marraskuu tulossa.

Imagine there's no Bieber

2011-08-05T10:31:00.000+03:00

Lupasin luetella teille onnistuneita cover-biisejä ja aloitetaan niinkin vaarallisella kappaleella kuin John Lennonin "Imagine". Se lienee maailman tunnetuin laulu rauhasta ja veljeydestä. Sävellys ja sanoitus ovat niin liikuttavia, että monet ovat yrittäneet tulkita biisin tärkeää sanomaa, mutta harvemmin siinä onnistuen. Esimerkiksi narsistinen Madonna on esittänyt Imaginen mekaanisen tunteettomasti. Vaatii suurta rohkeutta (tai tyhmyyttä) sormeilla uusi versio tämänkaltaisesta klassikkobiisistä. Ainoastaan A Perfect Circle on osannut tuoda tämän sotaa vastustavan kappaleen tälle vuosikymmenelle. Hieno versio.

Elokuun ensimmäinen, järjetön merkintä

2011-08-01T13:37:00.000+03:00

Heräsin kymmeneltä, pyöräilin hyytävässä tuulessa Oulun keskustaan, jossa minulle laitettiin kulmakarvat. Sen jälkeen olin heikko ja söin kallista mansikkakakkua, johon minulla ei ole varaa. Kuukauden päästä alkaa koulu ja poikaystävä lähtee Japaniin vaihtoon 4,5 kuukaudeksi. Täytyy opetella käyttämään Skypeä ja nukkumaan yksin.

Kuva: weheartit.com

Astrologit eivät lupaile miellyttävää elokuuta minulle. Toisaalta eipä mikään kuukausi ole ollut aikoihin kovin miellyttävä. Olen aika jumissa. Olen ollut jo kaksi vuotta jumissa. Haen onnellisuutta materiasta, ruuasta ja unista. Sehän rimmasi, haha.

Hitto, että minä vihaan Arttu Wiskarin musiikkia. Ankeaa, suomalaista Radio Nova -nyyhkytystä. Hyi hemmetti!

ps. Aion listata tänne blogiini kaikkien aikojen hienoimmat cover-biisit. Niitä tulee ainakin 10.

Harry Potter on tylsä

2011-07-29T17:31:00.001+03:00

Ensimmäinen Harry Potter-elokuva sai ensi-iltansa kymmenen vuotta sitten. Minä katsoin sen vasta viikko sitten. En koskaan innostunut lukemaan J.K. Rowlingin fantasiakirjallisuutta paria sivua enempää. Ehkä se johtuu siitä, että Harry Potter ei ole kovin kiehtova hahmo. Ainoastaan tapahtumat Harryn ympärillä ovat mielenkiintoisia. Ja sivuhahmot. Harrysta tulee mieleen Muumipeikko ja minä inhoan Muumipeikkoa! Se yrittää aina pelastaa kaikki ja on silti ihan mammanpoika. Tylsää.

En ole lukenut edes Taru Sormusten Herrasta-klassikkoa. Enkä ole nähnyt TSH-elokuvia! Star Warsitkin on näkemättä. Onkohan minussa jokin vikana? En vain innostu örkeistä ja velhoista. Minulle jo tavallinen ihminen on ihmeellinen ja taianomainen otus.

Mielestäni jokainen ihminen kantaa sisällään yksilöllisen määrän vaistoja, intuitiota ja magiaa. Harvat vain uskaltavat harjoittaa niitä tai edes tutustua niihin. Harva pysähtyy kuuntelemaan kehonsa tai mielensä viestejä ja seuraamaan intuitiota. Siksi ihmiset voivat niin pahoin. He ovat vieraantuneet itsestään. (Miten tämä liittyy Harry Potteriin? En tiedä. Ei varmaan mitenkään, mutta aika syvällistä.)

Nyt pari Potter-leffaa katsottuani voin todeta niiden olevan viihdyttäviä. Kertakäyttöviihdettä minulle, mutta elinikäistä viihdettä monelle muulle. Suosikkihahmoni on muuten Severus Kalkaros.

Ahh mikä vanaha gootti. ♥

Viikonloppu Helsingissä

2011-07-27T14:43:00.000+03:00

Moi! Vietin viime viikonlopun Helsingissä poikaystäväni kanssa. Näin paljon kauniita ja kiireisiä ihmisiä take away -juomiensa kanssa. Mietin tuleeko heille syyllinen olo moisesta roskaamisesta. Minusta on kiva juoda kahvit ihan rauhassa ja oikeasta kupista.

"En tiedä missä olen, mutta ihan kivalta näyttää"-kuva.

Miksi te helsinkiläiset muuten kuljette ratikalla, kun etäisyydet on aika pieniä? Ehkä se on halpa ja nopeampi tapa mennä. Eikä tuu hiki? Tätä ihmettelin kans. :D

Tein hienon kukka-asetelman. Ehkä minun pitäisikin opiskella hortonomiksi?

Olin järkevästi pakannut vain villapaitoja mukaan helteiseen Helsinkiin, joten yritin shoppailla kevyempiä vaatteita päälle. Kiertelin eri kauppoja ja kokeilin varmaan viittätoista eri mekkoa, mutta kaikki olivat joko liian kalliita tai muuten epäsopivia. Hietalahden kirppikselläkin käytiin, mutta liian myöhään päivällä. Uff-kirppis oli aina hukassa tai kiinni, joten sinnekään en päässyt. No kävin sentään ensimmäistä kertaa Helsingin Kalliossa ja tapasin siellä sattumalta erään nettiystäväni, joka oli asunut niillä kulmilla koko ikänsä. Se oli hauska kontrasti.

Kiva kämppä Kalliossa.

Lauantaipäivä oltiin Korkeasaaressa, jossa oli ihania ja isoja kissoja! Olin aika mielissään. Myöhemmin illalla käytiin vielä Suomenlinnassa ja ihailtiin mereltä nousevaa myrskyä.

Upea tiikeri.

Coolisti altaassa :)

Minun lempparit ♥

Peräpukamapaviaani!

Kahden euron patonki kauppahallista.

Irlanti! Eiku Suomenlinna.

Kaunis auringonlasku.

Myrsky nousee.

Junassa meillä oli niin hauskaa, että poikaystävä unohti lompakkonsa sinne! Onneksi huomattiin se ajoissa.

Four seasons

2011-07-20T10:37:00.000+03:00

Löytöjen löytö! Taiteilija Alfons Muchan Four Seasons -teosten mukaan koristeltu, pitkä peltipurkki. Tämä kauneus maksoi vain euron.

Ajattelin säilyttää tässä spagettia, mutta purkin sisällä oli hieman ruostetta. Kun yritin sitä tiskata ja hangata, niin huomasin purkin myös vuotavan pohjasta. Keksittekö mitään, mitä voisin säilyttää tässä kauniissa purkissa? Ihana se on kyllä pelkkänä koristeenakin. :)

How dare you!

2011-07-19T15:24:00.000+03:00

Tein todella ruman löydön, mikä aiheuttaa varmasti pitkiä katseita, otsasuonten pullistumia, ihmettelyä ja ehkä muutaman kehun. Vaikka kutsun löytöäni rumaksi, olen rakastunut siihen. Siinä on asennetta, glam rockia ja juhlavaa mummoa. Tämä sairas paljettipaita maksoi 2 euroa.

Hot or not?

Kriittinen nirppanokka

2011-07-18T01:06:00.000+03:00

Olen bloggaillut tuhat vuotta (eli noin kuusi vuotta eri sivustoilla) ja nyt sähköpostiini on tullut "Tahdotko tienata rahaa bloggaamalla?" -kyselyitä. Hmm. Olen kyllä saatanan köyhä, mutta tuntuu jotenkin väärältä lisätä tänne eri yritysten mainosbannereita, vieläpä ilmaiseksi. Blogini ei ole edes niin suosittu, että siitä mainostuksesta kymmentä euroa kuukaudessa enemmän saisin. Sentti on miljoonan alku, mutta joo. Arvelluttavaa. Hämmentävää.

Mainoshommien lisäksi olen saanut kutsun erääseen tosi trendikkääseen ja uuteen ja innovatiiviseen tapahtumaan. Hohh. Normaalit nuoret naiset varmaan kirkuisivat onnesta, mutta minä kyseenalaistan taas kaiken. Mikä temppu tässä on takana? Olettaako joku, että viihdyn pinnallisissa trendibileissä, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on eniten merkkilaukkuja? Harvemmin minua kiinnostaa osallistua tapahtumaan, jossa saa syödä ilmaisia lihapullia tuntemattomien ihmisten kanssa. Eihän tämä ole edes muotiblogi. Mutta kai pelkkä bloggaaminen kertoo siitä, että on tietoinen trendeistä. En minä tiedä.

Toisaalta, jos unohdan kriittiset ja kyyniset ajatukseni, niin kyseinen tapahtuma voisikin olla hauska seikkailu, josta kenties löytäisin uusia ystäviä tai tuttuja, verkostoa. Sehän on tämän vuosikymmenen juttu. Täytyy tutustua ties minkälaisiin mustekaloihin, että pääsee jonkun lonkeroiden kautta jonnekin.

Lihavoidut sanat kuuluvat inhokkisanoihini.

Kyllä maalla on mukavaa

2011-07-16T13:36:00.000+03:00

Sain pari vuotta sitten äidiltäni mustat, pitsiset alushousut. Niissä luki punaisella "Kyllä maalla on mukavaa" ja vieressä oli irvokas hymiö. Maailman oudoimmat pöksyt. Viime viikonloppuna olin maalla vanhempieni mökkeillessä Pohjanmaalla. Hoidin kissoja ja parisuhdetta.

Tämä kuva olisi huomattavasti hauskempi jos siihen lisäisi vielä patongin ja punaviinilasin.

Kissoja ei kiinnostanut yhtään nuo lohihommat.

Virallinen valvoja tarkastaa kalan tuoreuden.

Kurre!

Ja kurren syömä käpy.

Kiviäki kiinnostaa.

Ällöö.

Tiikeri häkissään.